Hyveet ja arvostus kiertotalouden moottorina
Innovaatiot pelastavat meidät uhkaavalta ekokatastrofilta – näin moni uskoo ja erityisesti toivoo. Tarvitsemme systemaattisia innovaatioita selviytyäksemme edellisten systemaattisten innovaatioiden aiheuttamista ongelmista ja haasteista. Systeemiset innovaatiot ovat seurausta siitä, kun vähittäisten ja käänteentekevien innovaatioiden sarja ottaa tietyn suunnan, joka lopulta muuttaa perustavanlaatuisella tavalla taloutta, liiketoimintaa ja koko yhteiskuntaa. Tarvitsemme systemaattisen innovaation siirtyäksemme kestävään talouteen. Mutta mikä ihmisiä ohjaa tähän suuntaan pakotteiden ja taloudellisten hyötyjen lisäksi?
Meidän on muutettava tuotantotapojamme ja kulutustottumuksiamme, jotta mielekäs elämä maapallolla olisi mahdollinen mahdollisimman monelle tulevaisuudessa. Nämä muutokset vaativat innovointeja. Innovointi on epäilemättä aikamme kalutuimpia sanoja. Kaikki puhuvat innovoinnista, ja käsite onkin läpikotaisin perattu: on eritelty, kuvattu mahdollistavia prosesseja, tunnistettu tekijöitä, esteitä ja niin edelleen. Innovaatiot ovat lähtökohtaisesti hyviä. Ne palastavat meidät uhkaavalta ekokatastrofilta. Näin moni uskoo ja erityisesti toivoo, ja tähän unelmaan myös panostetaan: kestävät ratkaisut ovat keskeinen teema EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmassa Horisontti 2020:ssä, joka lienee maailman suurin tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelma.
Maapallon ongelmat ovat suuria, joten innovaatioidenkin täytyy olla taudin mukaisia. OECD:n raportin vihreästä innovoinnista innovaatiokieltä käyttääkseni tarvitsemme systemaattisen innovaation siirtyäksemme kestävään talouteen. Systeeminen tai radikaali innovaatio johtaa radikaaliin muutokseen talouden valtateknologiassa. Tällainen innovaatio on yleensä monimutkainen, kompleksi, sisältäen yleensä myös ei-teknologisen ulottuvuuden. Esimerkkinä systeemisestä innovaatiosta toimii höyrykoneen keksimisestä seurannut yhteiskunnallinen muutos, teollinen vallankumous, joka johti ihmiskunnan toisaalta ilmiömäiseen, joskin epätasaisesti jakautuvaan, tuottavuuden kasvuun. Teollinen vallankumous vei ihmiskunnan myös polulle kohti ekologista katastrofia, eikä olekaan vailla kohtalon ivaa, että tarvitsemme systemaattista innovaatiota selviytyäksemme edellisistä systemaattisista innovaatioista.
OECD:n raportti kertoo prosessista, jossa systeemiset innovaatiot rakentuvat vähittäisille ja käänteentekeville innovaatioille. Innovaatiot ovat vähittäisiä silloin, kun uudistamme olemassa olevaa teknologiaa energia- tai resurssitehokkaaksi muuttamatta kuitenkaan taustalla olevaa teknologiaa. Käänteentekevät innovaatiot, tai markkinoita muuttavat innovaatiot, muuttavat sen, kuinka tietyt asiat tehdään tai kuinka tietyt teknologiset toiminnot toteutetaan ilman, että välttämättä muutetaan taustalla olevaa valtateknologiaa. Systeemiset innovaatiot ovat seurausta siitä, kun vähittäisten ja käänteentekevien innovaatioiden sarja ottaa tietyn suunnan, joka lopulta muuttaa perustavanlaatuisella tavalla taloutta, liiketoimintaa ja koko yhteiskuntaa.
Markkinataloudessa innovoinnin pääasiallisena houkuttimena nähdään yleensä joko lain sanelema pakko, taloudellinen hyöty tai molemmat. On kuitenkin vähemmän tunnettu tekijä, joka ansaitsee myös huomion puhuttaessa tekijöistä, jotka motivoivat innovointia: Brennan ja Pettit (2005) kirjoittavat, että ihmistieteet ovat unohtaneet arvostuksen tarpeen ihmisten toimintaa ohjaavana voimana. Heidän arvostustaloudeksi kutsumansa kysynnän ja tarjonnan dynamiikka ylläpitää hyveellisten ihmisten käyttäytymistä ja toimintaa. Arvostustaloudella voi olettaa olevan merkityksensä innovaatioiden, kestävän kehityksen tai kiertotalouden edistämisessä, koska siihen liittyy eettisen hyvän ulottuvuus: kestävillä innovaatioilla on mahdollisuus vähentää tulevaa kärsimystä ja hätää, jota maapallon rajojen kestokyvyn koettelu aiheuttaa ja tulee aiheuttamaan. Tämä eettisen hyvän ulottuvuus luo motivaation tietynlaisille ihmisille toimia ja etsiä ratkaisuja.
Millaisia nämä ihmiset sitten ovat? Nämä ihmiset osoittavat toiminnassaan eettistä erinomaisuutta, hyveellisyyttä, joka on aristoteelisen etiikan ydinkäsite. Aristoteelisen etiikan keskeinen kysymys on se, millainen persoona toimijalla pitäisi olla tai millainen luonne ihmisillä tulisi olla. Eettinen hyve on ihmisen tavanomaisessa käytöksessä näkyvä hankittu taipumus tai luonteenlaatu, kuten rohkeus, ahkeruus, myötätuntoisuus. Kyseessä on kiitettävä ominaisuus osittain siksi, että se on saavutus, jonka kehittäminen vaatii uutteruutta, ponnistelua. Aristoteleen mukaan moraaliset hyveet mahdollistavat sen, että ihmiset voivat saavuttaa teloksensa, tarkoituksensa tai päämääränsä, täydellistyä ihmisinä. Hyvän elämän päämäärä on kehittää taipumuksia, joita kutsumme hyveiksi.
Aristoteelinen etiikka toimii käsitteellisenä perustana uudelle tutkimussuunnalle, positiiviselle yhteiskuntatieteelle. Positiivinen yhteiskuntatiede pyrkii empiirisesti selittämään luonteenlaatuja, jotka tekevät hyvästä elämästä mahdollisen ylläpitäen ja luoden hyvää ja toimivaa yhteiskuntaa. Positiivisen yhteiskuntatutkimuksen ydinkysymyksiä on sen selvittäminen, mikä saa niin yhteisöt kuin organisaatiotkin kukoistamaan ja pyrkimään parhaaseensa, täydellistymään ja saavuttamaan virtuositeettiin toiminnassaan. (Bright et al. 2014)
Positiivisen yhteiskuntatutkimuksen tai organisaatiotutkimuksen piiristä on noussut ajatus positiivisista eettisistä verkostoista. Käsitteen kehittäjien, Dossa ja Kaeufer (2014), mukaan positiiviset eettiset verkostot luovat kestäviä innovaatioita vastauksena kriiseihin. Jotta verkosto olisi positiivinen eettinen verkosto, niin sen tulee koostua positiivisista, hyveellisistä toimijoista, jotka jakavat yhteisen tavoitteen. Positiiviset eettiset verkostot voidaan ajatella päämäärävetoisiksi positiivisten eettisten toimijoiden verkostoksi, jotka ovat kokoontuneet yhteisten arvojen ja päämäärien alle. Positiiviset eettiset verkostot syntyvät vastuksena yhteisöä ja yhteiskuntaa koskeville kriiseille, jotka näyttäytyvät positiivisille eettisille toimijoille mahdollisuuksina positiiviselle muutokselle. Dossa ja Keufer toteavat Gitteliin (2003) viitaten positiivisten eettisten toimijoiden vahvistavan innovaatioprosessia relationaalisella koordinaatiolla, eli monimutkaista työnjakoa edellyttävä työ koordinoidaan luottamukseen perustuvalla kommunikoinnilla ja suhteilla, erityisesti suhteilla, jotka perustuvat jaettuihin päämääriin, jaettuun tietoon ja keskinäiseen kunnioitukseen.
Brennanin ja Pettititin arvostustalousteoria sekä Dossan ja Kaeuferin tutkimus positiivisista eettisistä verkostoista tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman innovaatioekosysteemien ymmärtämiselle ja tukemiselle erityisesti verkostoitumista edistävin toimenpitein: tästä näkökulmasta on kysyttävä mm. sitä, millainen ympäristö tarjoa parhaat mahdollisuuden positiivisten eettisten verkostojen synnylle ja toiminnalle. Innovointia, kuten ihmisyhteisön toimintaa yleensäkin, ohjaa ja motivoi toisaalta lain rautainen koura ja toisaalta markkinoiden näkymätön käsi. Hyveperustainen innovointi johtaa meitä tarkastelemaan innovointia Brennanin ja Pettitin konstruoiman ja peräänkuuluttaman kolmannen ohjaavan ja motivoivan järjestelmän, arvostustalouden, näkökulmasta.
Tekstin on kirjoittanut Jaani Kuusela Turun ammattikorkeakoulusta.
Lähteet:
Bowie, N. E. (2002). The Blackwell Guide To Business Ethics.
Brennan, G. & Pettit, P. (2005). The Economy of Esteem.
Bright, D. S, Bradley, A. W., & Kanov, J. (2014). Reconsidering Virtue: Differences of Perspective in Virtue Ethics and the Positive Social Sciences.
Dossa, Z., & Kaeufer, K. (2014). Understanding Sustainability Innovations Through Positive Ethical Networks
Gittell, J. H. (2003). The Theory of relational coordination.
Organisation for Economic Co‐Operation and Development (2011). Fostering Innovation for Green Growth.
Smith, K. (2009). Climate Change And Radical Energy Innovation: The Policy Issues.
Try Out! on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama ja 6aika yhteistyöstrategian alla toteutettava hanke, jonka kumppaneina ovat Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Uudenmaan liitto ja Demos Helsinki. Hankkeessa rakennetaan kokeilukulttuuriin ja yhteiskehittämiseen perustuvat innovaatioalustat Helsinkiin ja Turkuun. Alustojen rakentamisessa kiinnitetään erityistä huomiota kehitetyn mallin levietettävyyteen ja hyödynnettävyyteen muissa 6Aika-kaupungeissa.