Kiertotalouden tulevaisuuksista

Yhteisomistus on uusi normaali, ja kaikki kuluttaminen resurssiviisasta. Kauaskatseinen päätöksenteko vauhdittaa kiertotaloutta, sen koko potentiaalin ymmärtäen. Raja-aidat monialaisen yhteistyön tieltä ovat historiaa, ja entinen kilpailija on nykyinen kumppani. Onko kiertotalouden tulevaisuus tällainen, ja mikäli on, miten se oikein saavutetaan?

Shift-businessfestivaaleilla 23.5.2018 järjestettiin vapaamuotoinen round table -keskustelu kiertotalouden tulevaisuuksista. Tilaisuuden tavoitteena oli hahmotella yhdessä kiertotalouden mahdollisuuksia sekä sitä, miten päätöksenteko ja yhteistyö voivat tukea sen edistämistä. Keskustelemassa oli kiertotalouden ja päätöksenteon asiantuntijoita eri taustoista:

• Kiertotalousasiantuntija Sini Ilmonen (Lounais-Suomen Jätehuolto Oy)
• Erikoissuunnittelija kiertotalous ja energia Aleksis Klap (Varsinais-Suomen liitto)
• Kokoomuksen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Saara-Sofia Sirén
• Policy officer trade & innovation Venla Virkamäki (Alankomaiden suurlähetystö)
• Keskustelua juonti Antti Lippo (Demos Helsinki)

Kuluttajat, yritykset ja innovaatiot

Keskustelu aloitettiin pohtimalla kansalaisten roolia kiertotalouden edistämisessä. Mitä kansalaisten kulutustottumusten muutos kohti kiertotalousmyönteistä tulevaisuutta edellyttää?

Saara-Sofia Sirénin mukaan kulutuspäätöksiä voidaan ohjata verotuksen ja tukien kautta, mutta loppujen lopuksi kuluttaja kuitenkin tekee kulutusratkaisunsa itse. Näin ollen olennaiseksi Sirénin mielestä muodostuu kestävämpiä valintoja edesauttava, helposti saatavilla oleva tieto.

Konkreettisena kiertotalousmyönteisenä muutoksena kevennettyyn verotukseen Sini Ilmonen ehdotti tekstiilien ja muiden tuotteiden korjauspalvelujen lisäämistä kotitalousvähennyksen piiriin.

Vallalla oleva kulttuuri on edelleen kiinni ajatuksessa, että kaikki täytyy omistaa itse. Aleksis Klapin mukaan mallin murtaminen ja muutoksen normalisointi on hankalaa, mutta äärimmäisen tärkeää. Lisäksi olisi tärkeää selkeyttää kuluttajien ja yritysten rooleja ja vastuualueita.

Venla Virkamäki korosti ekosuunnitteludirektiiviä elinkaariajattelun edistämisessä. Virkamäki sanoi kuitenkin suhtautuvansa skeptisesti siihen, kuinka vahvasti kuluttajat tulevat itse vaatimaan muutosta sen sijaan, että vaatimuksia asetetaan yrityksille ylhäältä käsin.

Työn muutos on yksi iso muutosilmiö, joka vaikuttaa laajalti yhteiskuntaan tulevaisuudessa. Millaiselle uudenlaiselle osaamiselle kiertotalous luo tarpeita tulevaisuudessa?

Sini Ilmonen nosti esiin suunnittelupöydältä lähtevän materiaalituntemuksen ja -osaamisen keskeisenä taitona. Tulevaisuudessa käytettävät materiaalit eivät välttämättä ole vielä olemassa. Ilmonen korosti myös verkostoitumistaitojen tärkeyttä ja kateudesta luopumista: ”Kiertotalousyritys Helsieni Oy:ssä lähdettiin siitä, että muut sientenkasvattajat eivät ole kilpailijoita, vaan kumppaneita.”

Tulevaisuudessa ei kouluttauduta erikseen kiertotalouden osaajaksi, vaan jokaisen alan on ymmärrettävä kokonaisuus suunnittelusta korjaukseen, totesi Aleksis Klap. Ajan kuluessa tietyt alat häviävät, ja tilalle tulee uusia. Klapin mukaan muutos tulisikin nähdä voimavarana, johon vastataan täydennyskouluttautumisella ja toisaalta miettimällä tulevaisuuden osaamistarpeita.

Saara-Sofia Sirén nosti tärkeäksi kyvyn katsoa pidemmälle. Yhteiskunnallinen päätöksenteko on sidottu lyhyeen – ja yhä lyhenevään – aikaperspektiiviin. Sirénin mielestä seuraaviin vaaleihin ulottuvan tarkastelun sijaan tulisi pystyä katsomaan, millaisia vaikutuksia päätöksillä on 50 tai 100 vuoden päähän.

Venla Virkamäki hahmotteli tulevaisuuden tarpeeksi monitieteisyyden, joka mahdollistaa kokonaisuuksien ja prosessiketjujen kokonaisvaltaisen hahmottamisen materiaaleista muotoiluun. Psykologit vuorostaan ymmärtävät kuluttajavalintoja ja niihin vaikuttamista.

Päätöksenteko

Suomessa on viime aikoina ollut vahva tahtotila siirtyä kiertotalouteen. Suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin tarvitaan kaikkien eri päätöksenteon tasojen tukea. Miten päätöksentekijöiden ajatuksien tulisi muuttua, että kiertotaloutta saataisiin eteenpäin nopeammin?

Aleksis Klap näkee, että maakuntatasolla – kuten muillakin päätöksenteon tasoilla – olisi hyvä unohtaa tiukat rajat ja keskinäinen kilpailu. Moni teema vaatii kuntien tai seutujen välistä, alueellista tai kansallista yhteistyötä. Tiedon ja tavaran liikkuvuuden tulisi olla mahdollisimman suurta.

Päätöksenteko vaatii erityisesti laajempaa ymmärrystä kiertotalouden koko potentiaalista, totesi Saara-Sofia Sirén. Päätöksentekijöiden tulisi myös hahmottaa, ettei Suomi ole edelläkävijä kierrätysasioissa, vaikkakin mahdollisuudet siihen ovat hyvät. Sirén myös muistutti, etteivät päättäjät ole ratkaisijoita, vaan heidän tehtävänään on luoda toimintaympäristö kokeiluille, keksinnöille ja markkinoille.
Venla Virkamäen mukaan päätöksenteossa tulisi hyväksyä se, ettei kaikkea pystytä säilyttämään. Esimerkiksi lineaarisen talouden malleista kiinni pitävä yritys ei voi jatkaa toimintaansa, mikäli kiertotaloutta halutaan todella edistää. ”Silloin päätöksenteossa tulisi miettiä, miten autetaan siirtymässä niitä, jotka ikään kuin ovat hävinneitä”, totesi Virkamäki.

Sini Ilmonen vuorostaan korosti, että organisaatiojohdon sitoutuminen kiertotalouteen on tärkeää. Myös kaavoituksen ja maankäytön päätöksentekoprosessit ovat usein merkittävässä roolissa ja voivat osaltaan vauhdittaa kiertotalouden toteutumista.

Henna Knuutila Turun AMK:sta nosti yleisökysymyksessään esiin julkisten hankintojen vaikutusmahdollisuudet kiertotalouden eri liiketoimintamalleihin, esimerkiksi tuote palveluna -ratkaisuja, jakamistaloutta ja tuotteen käyttöiän lisäämistä hyödyntäen.

”Uusi hankintalaki mahdollistaa paljon, mutta paljon riippuu siitä, löytyykö kilpailutukseen osaamista”, vastasi Saara-Sofia Sirén. Digitalisaation myötä Suomessa jää käyttämättömäksi valtava määrä kouluihin hankittuja laitteita. Selkeitä markkinoita näille laitteille ei Suomessa ole. Sirén arveleekin, että kilpailuttaessaan laitehankintoja kunnat eivät tule toistaiseksi edes ajatelleeksi, ettei välineiden ole pakko olla uusia.

Aleksis Klap näkee, että uusien hankintakäytäntöjen luominen tarvitsee aikaa. Toteutuessaan kiertotalousmyönteiset julkiset hankinnat voivat luoda yritykselle riittävän volyymin ja tätä myöten lisätä kunnan elinvoimaa. ”Kuntien pitäisi tietyllä tapaa nähdä se aitona vetovoimatekijänä”, tiivistää Klap.

Yhteistyö

Sanotaan, että kiertotalous syntyy ainoastaan yhteistyöllä. Sitran tiekartan taustaselvityksessä kuitenkin todetaan, ettei pieniväestöinen Suomi osaa hyödyntää yhteistyötä esimerkiksi Keski-Euroopan maiden tavoin. Viimeisenä pohdittiinkin yhteistyön eri muotoja.

Sini Ilmonen koordinoi asiantuntijoiden yhteistyöverkosto Topinpuistoa, jonka tavoitteena on kehittää kiertotalouden yhteistoimintaa. Mitä onnistunut yhteiskehittäminen vaatii? Kuka keskusteluista puuttuu?

Ilmosen mukaan vaaditaan avoimuutta, luottamusta ja monialaisuutta. Verkostotyössä on keskeisen tärkeää voida luottaa, että kaveri ei vie ideaa, vaan täydentää sitä. Tutkimus- ja kehitystyötä tarvitaan taustaksi, mutta toisaalta myös rohkeita tekijöitä viemään asioita eteenpäin. Keskusteluihin Ilmonen kaipaa tiiviimmin kansalaisjärjestöjä, asukkaiden äänitorviksi ja viemään asioita päättäjien kuuluviin.

Varsinais-Suomen kiertotalouden tiekartan yhtenä tavoitteena on, että yhä useammalla alueellisella toimijalla olisi vahvempi rooli kiertotalouden edistämisessä. Mitä toimijoita työhön halutaan erityisesti mukaan?

Aleksis Klapin mukaan kysymys on haastava, sillä tiekartassa ja Varsinais-Suomen luonnonvarafoorumissa ovat mukana tavallaan kaikki. Puuttuvista tahoista hän oli Ilmosen kanssa samoilla linjoilla: kansalaisjärjestöjä on haastavaa saada mukaan. Koska vertaisten mielipiteitä kuunnellaan, on järjestöillä tärkeä rooli esimerkin näyttäjinä. Klap toivoisi, että kuntien toimijoilla olisi entistä enemmän aikaa ja resursseja kiertotalouden edistämiseen.

Hollannin kiertotalouden kansallinen aiesopimuksella pyritään kokoamaan kiertotalouden toimintaa yhteen. Mutta mitä tarkoittaa sopimuksessa painottuva sosiaalinen ulottuvuus?

”Hollannissa on hirveän vahvana perinne, että valtiot, kunnat, yritykset, opiskelulaitokset ja kansalaisjärjestöt tekevät yhteistyösopimuksia. Kiertotalouden sopimus on vain yksi esimerkki”, avaa Venla Virkamäki. Sosiaalisen agendan ydinajatus on siinä, että keskeistä kiertotaloustoiminnassa on työntekijätyytyväisyys ja yrittäjyyden edistäminen. Työntekijöiden tyytyväisyys lisääntyy, kun he kokevat tekevänsä hyvää maailmalle. Yrityksen arvot vastaavat työntekijöiden arvoja. Jatkuvan koulutuksen tematiikka on osa agendaa, selventää Virkamäki.

 Saara-Sofia Sirén on aktiivinen myös kansainvälisessä kiertotalousyhteistyössä ja hiljattain peräänkuuluttanut Itämeren rannikkovaltioiden johtajilta selkärankaa meren pelastamiseksi. Millaista yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi vaaditaan, ja mikä yhteistyön estää?

Sirénin mukaan viimeiset 30 vuotta on tiedetty, mitä Itämeren pelastamiseksi pitäisi tehdä. Loputtomista strategioista ja sitoumuksista huolimatta vaadittavia ratkaisuja ei olla kuitenkaan saatu tehtyä. Vaikka Itämeren pelastamisessa kansallinen ja paikallinen päätöksenteko on tärkeää, ratkaisevaa on se, miten yhteistyössä onnistutaan. Usein kansallinen etu ajaa kuitenkin kansainvälisen yhteistyön edelle. ”Yhteisen meren pelastamiseksi pitää nähdä kansallisen kilpailukyvyn yli”, painottaa Sirén.

Teksti: Marjukka Parkkinen